Mary Stewart
Keskiyön tulet
Otava 1960 – Otavan taskuromaani 1
Wildfire at Midnight 1956
"Hän oli enää vain puinen nukke, jonka pää heilui irtonaisesti kaulan varassa."
Giannetta Drury on eronnut miehestään Nicholas Drurystä neljä vuotta sitten. Nyt hän on lomalla Scotlannissa Skyen saarella ja harmistuu huomatessaan entisen aviomiehensä olevan siellä myös. Giannetta tutustuu muihin hotellivieraisiin ja kuulee paikallisen tytön murhasta.
Frank Gruber
Lainvartija
Otava 1960 – Otavan taskuromaani 2
Peace Marshal 1957
"Kaikki muut olivat häntä vastaan. Hän oli polvillaan ja ampui järjestelmällisesti."
”Broken Lance oli eräänä päivänä pieni uninen kylä Kansasissa Chisholm Trailin varrella ja seuraavana kihisevä, väkivaltainen karjakaupunki. Jeff Barat oli ammatiltaan uhkapeluri ja revolverisankari, joka oli saanut tietää, että Broken Lanceen rakennetaan rautatie. John Bonniwell oli vannonut, ettei enää koskaan vedä esiin revolveriaan. Mutta kunnian mies voi joutua tarttumaan aseeseen vastoin tahtoaan, kun koko kaupungin tulevaisuus on vaakalaudalla. Eleanor Simmons ei aluksi tuntenut Bonniwellin mainetta, ja miehen menneisyys oli hänelle järkytys. Mutta Broken Lancen veriset tapahtumat opettivat hänet näkemään asiat oikeassa valossa.”
Dorothy Sayers
Mainosmurha
1. painos Otava 1938
2. painos Otava 1960 – Otavan taskuromaani 3
Murder must advertise 1933
“Pymin Mainostoimisto oli Lontoon kunnianarvoisin, joten tuntui mahdottomalta, että Victor Deanin valitettavaan kuolemaan liittyisi mitään hämärää. Mutta toimiston uusi työntekijä Job Bredon osoitti tavatonta harrastusta edeltäjäänsä kohtaan. Tämä oli enteellistä, sillä lankonsa poliisitarkastaja Parkerin kautta hänellä oli läheiset suhteet Scotland Yardiin. Kun sitten poliisille ilmoittautui Morning Starin yritteliäs reportteri Hector Puncheon joka kertoi taskuunsa salaperäisellä tavalla ilmestyneestä paketista valkoista jauhetta, ja kun Lontoon yöelämän näkyvin hahmo Dian de Momerie yritti saada pilliä soittavan harlekiinin pauloihinsa, alkoi kutoutua verkko, joka lopulta vangitsi häikäilemättömän rikollisjoukkueen ja paljasti tavan, jolla se oli käyttänyt Pymin Mainostoimistoa hyväkseen.”
Tämä on niitä parempia Sayersin romaaneja. Lordi Peter Wimsey on kuitenkin ylimielinen kuten aina. Nyt hän pestautuu kerrankin elämässään oikeaan palkkatyöhön – tosin väärän henkilöllisyyden turvin. Mielestäni Sayersin dekkarit ovat yliarvostettuja ja hänen dekkarituotantonsa taso on vaihteleva. Käsillä oleva teos on kuitenkin lukukelpoinen. Sayers kuvaa mainostoimiston rutiinia kiinnostavasti ja asiantuntemuksella. Hän oli mainostoimistossa töissä ennen siirtymistään kokoaikaiseksi kirjailijaksi.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1938: ”Tavanomainen salapoliisiromaanin juoni: teoksen sankari alkaa tutkia tapaturmalta näyttävän kuoleman todellista aihetta ja paljastaa lopulta sarjan erilaisia rikoksia erinomaisen älynsä avulla. Teoksen miljöö - mainostoimiston ilmapiiri - on sen mielenkiintoisin puoli; varsinainen salapoliisiromaanipuoli ei jaksa vetää mukaansa. Murhiakin alkaa siinä lopulta olla enemmän kuin tarpeeksi.”
Brett Halliday
Kuolema karhuaa saatavansa
Otava 1960 – Otavan taskuromaani 4
This Is It, Michael Shayne 1950
”Yksi päivä jäljellä, kuului Sara Mortonin saama uhkauskirje. Se oli veristä totta.”
"Michael Shayne hoiti etsivätoimistoaan ottein, jotka eivät aina olleet oikeaoppisia, mutta yleensä tehokkaita. Hän löysi pöydältään Sara Mortonin kirjeen: "...olen menettänyt toivoni ... uskon teidän ansaitsevan sen ja saattavan murhaajan oikeuden eteen..."
Shayne syöksyi hotelli Tidehaveniin - ja joutui perille liian myöhään.
Lucy Hamilton ymmärsi puolesta sanasta Shaynen tarkoituksen, kun tämä puhui hammasharjasta. Hyvänä sihteerinä hän ryhtyi toimintaan. Tim O'Rourke oli tottunut luottamaan siihen, että Shaynen mukana liikkuminen merkitsi jymyjuttua Miami Newsille. Eikä lehtimies joutunut nytkään pettymään."
Brett Hallidayn (oik. Davis Dresser, 1904-1977) luoma dekkarihahmo Mike Shayne oli hyvin suosittu 1940-luvulla Yhdysvalloissa. Shayne esiintyi noin viidessätoista elokuvassa (näyttelijöinä Lloyd Nolan ja Hugh Beaumont).
Miamista kotoisin oleva kovanyrkkinen ja punatukkainen yksityisetsivä seikkaili noin 70 kirjassa, joista parikymmentä on suomennettu.
Jackson Cole
Vaara väijyy vuorilla
Otava 1960 – Otavan taskuromaani 5
Gun-runners 1953
”Vastustaja työnsi häntä vähin erin taaksepäin. Kuilu oli aivan hänen takanaan.”
"Helidoro oli kaupunki Tamarravuorilla, hopeakaivosten keskellä. Siellä tapahtui outoja asioita: kaivoksista varastettiin arvokasta hopeamalmia, rahalähetyksiä ryöstettiin, uhkaava jännitys vallitsi Don Amado Capistranon ja mahtavan karjakuninkaan John Chadwickin välillä. Ja Huachuca Traililla, joka johti vuorten yli Meksikoon, liikkuivat öisin salaperäiset kulkijat.
Eräänä päivänä kaupunkiin ratsasti Jim Hatfield. Hän kuului maineekkaaseen Teksasin vartiostoon, jota roistot ja onnenonkijat pelkäsivät. Ja eniten he pelkäsivät Jim Hatfieldiä, "Yksinäistä sutta."
Jälleen häntä vastassa oli häikäilemätön rikollisjoukkue, jonka johtaja, pahamaineinen meksikolainen Pedro Cartina piti lakia pilkkanaan ja ulotti ryöstöretkensä rajan taakse Teksasiin.
Siellä hänellä oli liittolaisia, jotka esiintyivät kunniallisina kansalaisina, mutta salassa toteuttivat rikollisia suunnitelmiaan. Jim Hatfield heittäytyi taisteluun ylivoimaisen vastustajan kanssa.
Yksinäinen susi iski jälleen!"
Folke Mellvig
Kuoleman kouraisu
Otava 1960 – Otavan taskuromaani 6
Mord på halsen 1955
"Hillman syöksyi sisään. Vuoteella makasi kaunis vaalea nainen. Hän oli kuollut."
"Hillmanin etsivätoimisto Tukholmassa oli perheyhtiö. Sen muodostivat res. kapteeni John Hillman ja hänen viehättävä, tarmokas rouvansa Kajsa.
Hillmanien uusi juttu näytti aluksi yksinkertaiselta: Elsie Schmidt kertoi saamistaan uhkauskirjeistä: ”Jos haluatte pysyä elossa, teidän on parasta luopua.” Se saattoi merkitä Elsien saamaa perintöä tai Arne Wigreniä ja näistä asioista olivat kiinnostuneet: Drott Lengenberg - liikemies, jolla oli autokorjaamo, asunnonvälitystoimisto ja antiikkikauppa sekä ylelliset elämäntavat, Sonja Langenberg - upea vaaleaverikkö, joka oli aina tottunut saamaan haluamansa, Alice Wigren - joka saapui Ruotsiin kuullakseen, mitä Arne Wigren arveli hänen tekemästään mielenkiintoisesta ehdotuksesta, Erik Svärd - yksityisetsivä, joka oli kehittänyt taitavan, mutta vaarallisen menetelmän sivutulojen hankkimiseen, Axel Hermansson - kirjailija, jolla oli paljon suunnitelmia - sekä kirjallisia että taloudellisia - ja rikas täti.
Sitten tapahtui murha, näköjään täysin tarkoituksetta. Oliko murhaaja erehtynyt? Hillmanin etsivätoimisto työskenteli korkeapaineella selvittääkseen yllätyksiä täynnä olevan jutun.”
Tämän ruotsalaisen jännityskirjailijan romaaneja on suomennettu kolme. Minulle riitti tämä yksi ainoa – en tätäkään jaksanut loppuun asti. Juttu lähti jotenkin sekavasti liikkeelle, enkä päässyt kirjailijan kanssa samalle aaltopituudelle lainkaan.
S.S. Van Dine
Skarabeen salaisuus
1. painos Otava 1938
2. painos Otava 1942
3. painos Otava 1960 – Otavan taskuromaani 7
The Scarab Murder Case 1930
“Nerokas rikosten tutkija Philo Vance ratkaisee salaperäisen ja taitavasti suunnitellun murhan."
"Benjamin H. Kyle löydettiin kuolleena yksityismuseosta taideaarteiden keskeltä. Olisivatko Egyptin jumalat kostaneet hautojen rauhan häiritsijälle? Näin väitti egyptiläinen palvelija Hani. Poliisista tapaus oli selvä: syyllinen oli epäilemättä Kylen työtoveri tohtori W.C. Bliss, jonka harvinainen skarabeeneula löytyi ruumiin vierestä ja jonka oven edessä oli verijälkiä. Vai oliko joku muu tahtonut tehdä tohtori Blissin epäilyksenalaiseksi: Donald Scarlett, Blissin englantilainen apulainen, joka ilmoitti löytäneensä murhatun ja ryntäsi suinpäin ulos talosta; Kylen sisarenpoika mr. Salveter, joka oli nuori ja miellyttävä, mutta enonsa pääperijä (tässä kohtaa kirjaston tarra peittää takakannen tekstin loppuosan).”
Ylimieliselle hepulle Philo Vancelle tullaan kertomaan murhasta ja tämä kutsuu paikalle yleisen syyttäjän Markhamin. Paikalle saapuu myös ylikonstaapeli Heath. Heppumme pitää yksinpuhelua ja taivastelee kuinka etevä murhaaja on ollut. Poliisimiehet kuuntelevat kiltisti vieressä ihmetellen Vancen älyä. Säännöllisin väliajoin Vance valitsee kotelostaan savukkeen. Hän komentelee poliisimiehiä ja määrää kaikesta – ja ratkaisee koko hirvittävän ovelan ja salaperäisen taidokkaan murhan ihan itse. Tarinan kertojana on nimetön henkilö, jota ei puhutella ja joka ei lausu sanaakaan. Ai niin, tapahtumapaikkana on New York.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1938: ”Kirjan tekijä hallitsee hyvin juonensa käsittelyä ja osaa nokkelin keinoin sekoittaa lukijansa pois salaperäisissä oloissa tapahtuneen murhajutun oikeilta jäljiltä, kunnes teoksen sankari nerokkaalla tavallaan ratkaisee syyllisyyskysymyksen. Teoksen miljöö - yksityismuseo - ja egyptiläisen mytologian sekoittaminen juonen kulkuun lienevät omiaan lisäämään teoksen erikoisviehätystä tämän kaltaisen kirjallisuuden harrastajien silmissä.”
