17.5.2019

Wodehouse, P.G: Piccadillyn Jim

P.G. Wodehouse
Piccadillyn Jim

1. painos Otava 1939
2. painos Otava 1962 – Otavan taskuromaani 31
Piccadilly Jim 1918


”Jimmy Crocker oli mätämuna. Tätä mieltä olivat ainakin hänen äitipuolensa Mrs. Eugenia Crocker, tämän sisar Mrs. Nesta Ford Pett ja, lehtiotsikoista päätellen, pääosa Englannin ja Amerikan lehtimiehiä. Erikoisesti oli tätä mieltä Ann Chester, jonka nuoreen mieleen samainen Jimmy Crocker oli jättänyt kirvelevän haavan. Ja lopulta itse Jimmykin totesi, että hän oli mätämuna. 

Oli siis ryhdyttävä toimenpiteisiin. Oli hankittava työtä, jätettävä tuo niin viehättävä elämä rikkaan äitipuolen rahoilla. Jimmy oli jo saanut tarpeeksi pahaa aikaan: hänen hurjatapaisuutensa oli syynä siihen, ettei hänen kelpo isänsä vielä pitkään aikaan saisi nähdä lempipeliään pesäpalloa. Eikä Ann Chesterin käsittämätöntä vihaa tehnyt helpommaksi se, ettei Jimmyllä ollut aavistustakaan, miten hän oli sen aiheuttanut. Ann Chester oli hyvin viehättävä nuori nainen. Ja punatukkainen.

Ihmekö siis, että Jimmy – salanimen turvin – tarjoutui auttamaan Annia tämän suuressa, nerokkaassa suunnitelmassa: miten Ogdenista tehdään ihminen. Tämä nuori heittiö oli määrä ryöstää ja kuljettaa koiratarhaan, missä hän saisi nauttia samaa hoitoa kuin hemmotellut koirat: paljon liikuntoa, vähän ruokaa. Sitten matkaan tuli mutkia. Ja juuri nämä mutkat tekevät Wodehousen romaanit niin verrattoman riemukkaiksi.”


Eipä ole takakannen tekstiin paljoa lisäämistä. Käsillä on verraton hupailu parasta A-luokkaa. Farssi rakentuu vaihdettujen henkilöllisyyksien varaan: Jim on olevinansa joku muu, ja Jimin palvelija on olevinaan Jimin isä, ja Jimin isä väittää olevansa palvelija.
Kirjan perusteella on tehty mykkäelokuva vuonna 1919 ja äänellinen vuonna 2005.


Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1939: ”Kirja on täynnänsä tavanomaista Wodehouse-sukkeluutta: sotkuisia henkilöllisyyskysymyksiä ja rakkaussuhteita ja niistä johtuvia kommelluksia. Mausteena rinnastuksia englantilaisen ja amerikkalaisen mentaliteetin eroavaisuuksista. Ei kuulu tekijänsä parhaimpiin, mutta menettelee kevyenä ajanvietteenä. Romaanin puuttuminen yleisistä kirjastoista ei ole suuri vahinko.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti