Mary Duganin oikeusjuttu
1. painos Otava 1937
2. painos Otava 1961 – Otavan taskuromaani 20
The Trial of Mary Dugan 1930
“Häntä vastaan puhuivat todisteet ja hänen oma maineensa.”
"Heti kun puhelimeni alkoi soida, tiesin kuka soitti - ja suurin piirtein myös, mistä oli kysymys. Vihelsin ja tartuin kuulotorveen.
- Steve Barrow?
Tietenkin se oli Brantin ääni.
- Nyt on piru merrassa. Murha. Edgar Rice tapettu. Hänen tyttönsä on pidätetty. Mona Tree. Oikea nimi on Mary Duggan. Sinun on hoidettava tämä juttu.
- On minun vapaapäiväni - taivaan tähden, päällikkö, eikä sinulla ole muita reporttereita?
- Sinä olet ainoa, joka voit hoitaa tämän jutun. Luoja tietää, että sinä olet monessa suhteessa kehno, mutta sinulla on silloin tällöin oikeita aavistuksia ja kylliksi järkeä käyttää niitä hyväksesi. Oli miten oli - käy käsiksi asiaan.
- Mistä minä lähden? En väitellyt enempää, Brent oli jo saanut minut innostumaan.
- Sen näet sitten. Mene ulos nuuskimaan ilmaa. Tuossa jutussa piilee jotain.
Jännittävä rikosromaani, joka huipentuu sensaatiomaiseen oikeudenkäynnin yllättävään loppukäänteeseen."
William Almon Wolff (1885-1933) oli New Yorkissa asunut lehtimies ja kirjailija. Teos "Mary Duganin oikeusjuttu" perustuu Bayard Veillerin näytelmään The Trial Of Mary Dugan.
Lehtimies seuraa oikeudenkäyntiä ja on vakuuttunut syytetyn viattomuudesta. Alkuun tavanomainen rikosromaani kehittyy jännittäväksi oikeussalidraamaksi josta tulee mieleen Perry Mason - tarinat.
Kirjassa on muistakin amerikkalaisdekkareista tuttu asetelma: poliisi nappaa ensimmäisen sopivan syyllisen ja lopettaa tutkimukset siihen, keskittyen vain osoittamaan hänet syylliseksi. Totuus ei kiinnosta, vain nopea tuomio on tärkeää.
"Olen seurannut monia rikostutkimuksia ja huomannut, että ne kaikki ovat samanlaisia. Poliisilla on vain yksi päämäärä: saada syyllisyys todistetuksi. He eivät tutki perinpohjaisesti kaikkia tosiasioita, kaikkia teorioita, kaikkia mahdollisuuksia ja päättele sitten eliminoimalla ja valikoimalla mikä on looginen totuus."
Toinen usein amerikkalaisromaaneissa esiintyvä näkökohta on ihmisen arvioiminen rahassa.
"Kuollessaan Edgar Rice oli suunnilleen viiden, kuuden miljoonan dollarin arvoinen."
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1937: "Bayard Veillerin jännitysnäytelmä saavutti aikanaan verrattain suurta suosiota kiinteästi rakennetulla juonellaan ja dramaattisella vauhdiltaan, mutta sen romaanimukaelma pyrkii jäämään verrattain pitkäveteiseksi; ainoastaan tuomioistuinkohtaukset, jotka ovat jotakuinkin suoraan näytelmästä lainattuja, ovat vauhdikasta ja jännittävää luettavaa. Juoni, New Yorkin puolimaailmassa tapahtunut murhajuttu, hämäräperäiset rakkaussuhteet y.m. ei anna aihetta suositella kirjaa nuorisolle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti