Makuupaikka 000
Otava 1963 – Otavan taskuromaani 40
Compartiment tueurs 1962
“Seuraavasta osastosta hän löysi sitten ruumiin. Vaikka hän aina nukkuikin elokuvissa jo alkukuvan aikana, hän tajusi heti että siinä oli ruumis. Nainen makasi alemmalla vuoteella kummallisessa asennossa, poikittain, jalat näkymättömissä vuoteen alla, ja hänen avoimissa silmissään oli päivän kimallus. Hänen vaatteensa oli epäjärjestyksessä, mutta eivät kuitenkaan sen enempää kuin henkilöllä, joka on täysissä pukeissa paneutunut pitkälleen toisen luokan makuuvaunun vuoteelle. Siltä hänestä ainakin tuntui. Naisen vasen käsi piti tiukasti vuoteen reunasta. Hänen oikea kätensä oli ohuella patjalla ja koko ruumis näytti siltä kuin se olisi jähmettynyt hetkellä, jolloin henkilö oli ponnistellut noustakseen. Hyvin ohutkorkoinen sandaali oli Ranskan valtionrautateiden harmaalla peitteellä, joka oli mytyssä vuoteen jalkopäässä. Viisitoista minuuttia myöhemmin poliisin tunnistamisosaston salamavalot välähtelivät vaununosastossa.
Sebastien Japrisot edustaa ranskalaista jännityskirjallisuutta erinomaisella tavalla: hän luo tunnelmaa, hän kuvaa eläviä ihmisiä, ei marionetteja. Uusi, mielenkiintoinen tuttavuus.”
Takakannen teksti on oikeassa kehuessaan kirjailijan ihmiskuvausta ja tunnelman luomista. Kerronta ei kuitenkaan ole sujuvaa, vaan kirjailija käyttää sekavana tehokeinona aikahyppäyksiä. Kyllä tarina pitäisi kertoa kronologisessa järjestyksessä. Muuten tämä on perinteinen poliisitarina murhan selvittelystä.
